En finskspråkig väldigt fin dikt...

Katselen täältä kaukaa, Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?

Miksi isällä niin raskaat askeleet?

Minäkö heille olen surua tuottanut, kun vain katselen täältä kaukaa?

Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti, että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.

Voitko Taivaan Isä äitiä lohduttaa, pyyhkiä kyyneleet pois?

Voitko isän olkaa taputtaa, ettei hän niin kumarassa ois?

Kerro heille Taivaan Isä, etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.

Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on Luojalle, ettei heitä malttaisi millään antaa pois.

Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen lennän perhosena ikkunaan.

Tietäisipä isä, miten tuulen mukana hänen poskeaan silittää saan.

Vielä joskus saan pienenä kasvaa äidin vatsassa ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.

Ja kun vihdoin kohtaamme löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.

Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.

Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.

Koska saan mennä, Taivaan Isä?

Joko pian pääsen omaan kotiin?

Jag vill bara gråta när jag läser denna dikt. :'(